Ennen kuvauksia tehdään siis, aloitetaan siitä ... (Tää tietysti poikkeaa vähän jos on Lasihelmen tuotanto niin silloin mä oon niinkun myös (tuottaja)), mutta jos ajatellaan näin yleispätevästi, että oon mä sitten elokuvassa vain (kuvaajana).

Ensiks tehdään tuottajan ja ohjaajan kanssa töitä ja ratkaistaan ne isoimmat pääkysymykset, niinkun elokuvan budjetti, paljon meillä on rahaa käyttää, minkälaisia resursseja pystytään laittamaan valaisuun, kuinka kauan aikaa, kuinka monta kuvauspäivää. Sekin määrää aika paljon sitten sitä millä tavalla yksittäistä kohtausta edes voidaan lähteä suunnittelemaan. Pitää tietää se että onko meillä aikaa tehdä sitä tunti vai neljä tuntia. Se on siis ohjaajan ja tuottajan kanssa ja sen jälkeen tulee lavastaja.

Lavastaja kertoo niistä omista näkemyksistään, kuvasuunnista ja muista. Siinä tietysti on ohjaaja myös lavastajan kanssa, että sehän siinä etupäässä miettii sen tyylin. Se on semmoista kimppa työtä.

Ja sitten siinä on puvustajan kanssa ja valaisijan kanssa, jonkun verran äänittäjän kanssa. Sekin on aika paljon joissain tiloissa että voi kertoa siellä kuvasuuntia, ja mitä me aiotaan tehdä. Silloin ääniosasto osaa itse miettiä akustointia ja muita tämmöisiä heille merkityksellisiä asioita.

Tottakai siellä kuvauksissa on nää assistentit ja valomiehet ja mahdollisesti sitten myös jos on jotain erikoistekniikkaa niin voi olla steadycam operaattori.

Tämmösten kanssa sitten joutuu siellä kuvausten aikana niinkun ratkomaan ongelmia.

Oikeastaan sitten sen jälkeen kun elokuva on kuvattu niin jotain yhteistyötä on leikkaajan kanssa, jos leikkaajalla kokee niin ja katsoo, (kuvaaja) antaa kommentteja.

Jossain määrin myös äänisuunnittelijan kanssa niin että pystyy kertomaan äänisuunnittelijalle elokuvan sävystä, että onko tää tummavoittoisempaa vai. Se materiaali siinä vaiheessa on aika platkua, siis vain leikkausta varten tehtyä. Se ei ole niinkun sitä lopullista tavaraa niin sitten pitää vähän kertoa niistä sävyistä, onko se lämmintä, kylmää, synkkää, aurinkoista, minkälaiseksi tullaan tekemään se elokuva. Silloin se osaa hahmottaa sitä äänimailmaa siihen.

Ja sitten sen jälkeen on valomäärittelijä, joka on ihan oma ammattiryhmä. Sen kanssa sitten tehdään yhteistyössä että saadaan sävyt kohdalleen.

Jos siellä on tapahtunut jotain ongelmia tai virheitäkin, niitä pystytään korjaamaan sitten valomäärittelyn ja trikkityön avulla. Muutetaan perspektiiviä tai kuvakokoa tai poistetaan jotain vääriä asioita sieltä.

Tämä työskentelyn avulla saadaan se lopullinen sävy sille elokuvalle.