elokuviin

Valo-elokuva idea syntyi Kaija Juurikkalan mielessä. Hän oli käynyt katsomassa Hämeenlinnassa Ahola Valon teksteihin perustuvat lastennäytelmän ja sieltä lahjaksi mukaansa Valola-säätiöltä nää Ahola Valon julkaistut päiväkirjat. Itseasiassa ehdotus elokuvaksi tuli Valola-säätiöltä. Sieltä kautta, mutta Kaija itse sen mulle kertoi ja aloitti lukemaan päiväkirjoja.

Ja sen päiväkirjan materiaalin purkuun meni tosi kauan aikaa, sitä materiaalia oli niin järjettömän paljon ja se ei taivu sellaisenaan tietenkään elokuvan käsikirjoitukseksi. Kaija purki sen materiaalin ja Kaijan avuksi tuli sitten Markku Flink ensin dramaturgiksi, mutta sitten päätettiinkin vaihtaa rooleja ja Markku ryhtyi siten kirjoittamaan ja Kaija sai sitten keskittyä ohjaajan tehtäviin.

Käsikirjoitusta kirjoitettiin, hyvin paljon materiaaalia raakattiin pois. Perustarina tuli päiväkirjoista ja pikkusen sitä dramatisoitiin sitten elokuvaa varten sitä tarinaa, siellä on joitain elementtejä joita ei ole päiväkirjoissa. Näin tehdään aina kun dramatisoidaan valmista tekstiä käsikirjoitukseksi. Eli Markku Flink sitten kirjoitti käsikirjoituksen ja kävi sitä vuoropuhelua sitten ohjaajan kanssa siitä kirjoittamisesta ja niistä teemoista ja painotuksista.

Sen rinnalla kun Markku kirjoitti, niin Kaijan kanssa valmisteltiin sitä tuotantoa, mietittin sitä työryhmää, kuka on kuvaaja, kuka on lavastaja ja kuka pukusuunnitelija, äänisuunnittelija ...

Alusta alkaen oli selvää etä elokuva kuvataan siellä missä tuotantoyhtiö on eli Oulun seudulla, sitten valmitui jossain vaiheessa myös se päätös, että kuvaataan myös Ruotsissa. Ja todettiin jo alkuläheteillä, että tämä elokuva on sen verran iso tarina, suuri tarina, että se vaatii myös ylöspidon joka ei mahdu keskimääräsen suomalaisen elokuvan budjetin tuotantoraameihin. Se oli se syy miksi lähdettiin pohjoismaista yhteistuotantoa rakentamaan.

Samalla aikaa kun Markku kirjoitti ja Kaija suunnitteli sitä elokuvaa, minkälainen se on, samanaikaan mä rakensin sitä pohjoismaista rahoitusta tälle elokuvalle yhdessä kotimaisten rahoittajien kanssa. Heille oli myös hyvin tärkeää että elokuva leviää Suomen ulkopuolelle ja olivat mielissään siitä että se on pohjoismainen yhteistuotanto.

Samaan aikaan valmisteltiin sitten tuotantoa, sieltä saatiin tietoa pikkuhiljaa esimerkiksi kuvauspäivistä jne. Tuotantopäällikkö astui avuksi. Ruvettiin miettimään sen budjetin raameja.

Tavallan kolmella rintamalla mentiin eteenpäin; käsikirjoittaminen, ohjaajan työ ja tuotantotyö. Ne kaikki kolme vietiin eteenpäin rinnakkain.

Kaiken kaikkiaan sitten ideasta siihen, että aloitettiin kuvaamaan oli kulunut kolme ja puoli vuotta. Kuvaukset oli kesällä 2004. 2003 keväällä sovittiin pääsuunnittelijoiden palkkaamisesta eli saatiin kuvaaja, lavastaja, pukusuunnittelija, äänisuunnittelija, samalla ryhdyttiin etsimään niitä elementtejä, joita yhteistuotantosopimuksen mukaisesti haetaan Ruotsista tai Norjasta. Ohjaajan kanssa käyttiin sitä keskustelua, mietittiin, mitkä on ne asiat, tietenkin se lähtökohta on aina se että haluaisi itse tehdä kaiken kotimaassa kotimaisin voimin.

Yhteistuotanto olosuhteet on sellaiset että niitä elementtejä on myös etsittävä muualta. Meillä olis sitten lopuksi dramaturgina Ruotsalainen David Wingate ja sitten sovittiin että musiikki tulee Norjasta ja sieltä tulee näyttelijä sivurooleihin, ehkä yksi työryhmän jäsen, mikä se voisi olla ja kivuttomasti hitsautuis tähän suomalaiseen ryhmään ja todettiin että se voi olla maskeeraaja. Ja näin sitten tapahtuikin.

Ruotsista dramaturgin lisäksi tuli kuvaus. Kuvattiin siellä Luulajassa. Ja sen lisäksi tälläiset laboratoriotyöt tehtiin Ruotsissa. Ja näistä palasista alettiin kokoamaan sitä pohjoismaista yhteistuotantoa.

Käsikirjoitusta hiottiin vielä vuosi keskeisten pääsuunnittelijoiden kanssa (2003-2004) eli kuvaajan, lavastajan, pukusuunnittelijan (ja äänisuunnittelijan) kanssa. He oli siinä sitten mukana kun mietittiin käsikirjoituksen siirtämistä elokuvaksi. Ja siinä se muokkautui se kirjoituskin.

Kolmen ja puolen vuoden valmistelujen jälkeen päästiin sitten kuvaamaan. Kuvaukset on jos aatellan että valmisteltiin kolme ja puoli vuotta niin kuvattiin sitten 9 viikkoa eli toteutettiin niitä yhdessä tehtyjä suunnitelmia.

Ja sitten siitä alkoi jälkityö. Oli alunperin ajatus että elokuvaa aletaisiin leikkaamaan kuvausten kestäessä, rinnakkain kuvausten kanssa, kun meillä oli kesäkuvausjakso ja sitten oli kuukauden tauko ja syyskuvausjakso. Mutta se ei sitten leikkaajan aikatauluun sopinutkaan, joten päätettiin että aloitetaan se sitten kun kaikki materiaali on kuvattu.

Leikkaaja aloitti sitten syyskuussa noin viikkoa ennen kun kuvaukset päättyivät. Jukka (leikkaaja) sai materiaalin tämmöisen perkaamisen ja järjesteli sitä materiaalia yhdessä apulaisleikkaajan kanssa, mutta varsinaisesti hän pääsi alkuun vasta tossa loka-marraskuun vaihteessa. Kaija alkoi sitten kulkemaan leikkaajan luona.
Tuli taas pitkä tauko leikkaajan aikataulusta johtuen. Kuvaleikkaus valmistui sitten helmikuun alussa.

Sen leikkauksen rinnalla äänisuunnittelija on aloittanut järjestelemään sitä äänimateriaalia ja teki tämmöstä perus, semmmosta putsausduunia. Ja syötti sitä materiaalia sitten leikkaajalle, jotta se leikkaaminen olisi sitten sujunut.

Ja sit meillä oli tää norjalainen säveltäjä, jolta pyydettiin erilaisia ideoita ja musiikin aihioita, mutta se yhteistyö ei tuottanutkaan meidän toivomaa tulosta, vaan todettiin sitten tammikuussa että täytyy vaihtaa säveltäjää ja se on iso päätös, todella vaikee päätös. Meillä oli työryhmässä jo yksi henkilö joka oli jo perehtynyt siihen, mutta kun sitä yhteistä (kerronta)kieltä ja tyyliä ei löytynyt, niin se oli raskas päätös, kun tein se ja vaihdettiin säveltäjää. Mun oli pakko ajatella ensisijaisesti sitä elokuvaa, että siihen tulee oikeanlainen musiikki. Me löydettiinkin sitten varsin nopeasti Norjasta uusi säveltäjä ja kun sopimuksen mukaan norjalainen tuli olla.

Tässä tapauksessa se oli kyllä kun lahja taivaasta tämä uus säveltäjä, että se säveltäjä me oltais joka tapauksessa otettu. Ilman näitä yhteistuotantosopimuksiakin, oltais varmaan päädytty samankailtaiseen säveltäjään. Me ollaan tyytyväisiä siihen lopputulokseen.

Uusi säveltäjä aloitti työnsä helmikuun alussa. Pääsiäisen alla sitten musiikki miksattiin. Ja siitiin se sitten siihen kuvaan mukaan.

Kuvaleikkaus valmistu tammikuun lopulla, helmikuun alussa musiikki, pääsiäisen jälkeen alettiin miksaamaan, tekemään loppumiksausta ja loppumiksaus valmistu sillätavalla saatiin valmis esityskopio toukokuun puolivälisssä ja 17 toukokuuta oli tälläinen testikatselu 600 helsinkiläiselle koululaiselle.

Tää oli tää tuotantovaihe ja se rinnalla markkinointi ja levitys alkanut jo kuvausten aikana.

Mulla oli palkattu tiedottaja, joka tiedotti tästä. Kuvauksessa vieraili sitten median edustajia, tehtiin juttuja, katettiin tärkeimmät päivälehdet, muutama aikakauslehti ja siten kaikki TV-kanavat heidän uutiset ja aamulähetykset. Se sai hyvän julkisuuden jo ne kuvaukset ja sitten sitä työtä jatkettiin 2005 yhdessä elokuvan levittäjän kanssa FS-filmin kanssa ja siellä työstä vastasi kotimaisen elokuvan markkinointipäällikkö ja hänen apunaan oli yhtiön tiedottaja ja ryhdyttiin sitten rakentamaan tätä markkinointisuunnitelmaa ja aikataulua. Se työ käytännössä käynnistyi loppukeväällä 2005.

Aina ajatellaan että työ päättyy siihen että elokuva on valmis ja tulee ensi-iltaan. Itseasiassa alkaa uusi vaihe; ensinnäkin sen kotimaisen levityksen seuranta, ryhdytään jo suunnittelemaan DVD-julkaisua ja sen ohella elokuvan tuottaja käynnistelee elokuvan kansaivälistä levitystyötä meillä mietitään mille kansainvälissille festivaaleille elokuvaa lähetetään, minne kannattaa osallistua ja valmistetaan englanniksi tekstitettyjä kopioita ja muuta englanninkielistä materiaalia mm. englanninkielinen esite ja lehditömateriaalia (press kit) .

Yle TV2 lastenohjelmat on tän VALO-elokuvan TV kumppani eli se on lunastanut esitysoikeudet ja 2007 vuodelle suunnitellaan nyt sitten TV-esitystä, ensi-iltaa siis ja siinä on ajateltu itsenäisyyspäivää 2007, sitä ollaan suunniteltu, mutta sitä ei olla lukkoon lyöty vielä. Sen jälkeen varmaan myös Norja ja Ruotsi. Ruotsi TV esittää VALO:n varmaan myös omassa ohjelmistossaan sitten aikanaan.

	TEKIJÄT \| TUOTANTO \| ELOKUVIIN